21.5.2013 13:31
Elonkierron teemailloissa etsitään apua arjen ahdistukseen luonnosta ja ihmetellään alpakoita sekä uusia eläinharrastuksia, poniagilityä ja rally-tokoa. Leipäkierros huipentuu Jokioisten Leivän 30-vuotisjuhliin. Kesäteatteri viihdyttää yleisöä juhannukseen asti.
Vihreä hoiva voimaannuttaa vankilassakin
teksti: Tuula Ainasoja, kuvat: Olli Häkämies 02.08.2012
Keravan vankilassa puutarhanhoito on muutakin kuin kylvöä, kasvatusta ja työntekoa. Luonto on kaikille tasapuolinen hyvinvoinnin edistäjä eivätkä lampaat kysele, miksi päihdekuntoutuksessa oleva on joutunut telkien taakse.
– Puutarhan- ja eläintenhoito vahvistavat ihmisyyttä, sillä se on paluuta kulttuurimme alkulähteille, sanoo Keravan vankilan työnjohtaja Hannu Roos.
Keravan vankilan yhteydessä on ollut maatila- ja puutarhatoimintaa jo lähes vuosisadan ajan, tosin ensisijaisesti työtoimintana.Vankilan maatilatoiminta sopii myös Green care -malliin.
– Kun kylvetään viljaa, laitetaan siemen multaan ja nähdään, että se itää ja kasvaa – kyllä sen seuraamisella on varmasti positiivinen vaikutus vankeihin. Se voimaannuttaa ihmistä, kun hän saa olla osallisena tähän luonnon kiertokulkuun, Hannu Roos sanoo.
Puutarhan- ja eläintenhoitoa on alettu käyttää menetelmänä Keravan vankilan pitkäkestoisessa päihdekuntoutuksessa. Lampola perustettiin sen terapiatyökaluksi 1990-luvun puolivälissä.
Sami Uro, Hannu Roos ja Tapio Kaukonen ovat yhtä mieltä siitä, että puutarhan- ja eläintenhoito tukevat hyvin päihdekuntoutuksen kokonaisuutta.
Työ ja yhteisö kuntouttavat
Viimeiset nelisen kuukautta Sami on ollut omasta toivomuksestaan Keravan vankilan päihdekuntoutusohjelmassa. Kisko-hoito on Suomen vankilaoloissa ainutlaatuista yhteisöllistä psykososiaalista kuntoutusta. Yhteisöhoidossa ei käytetä lääkitystä vaan pyritään yhteisön tuella ja terapeuttisella työotteella elämäntavan muutokseen.
– Yhteisöhoito tarkoittaa myös sitä, että puututaan toisten tekemisiin. Ja minun kohdallani se toimii, kiitos oppilastovereitten. Minulla on nyt ekaa kertaa ihmisiä ympärillä, jotka oikeasti välittävät, eikä kaikella ole hintalappua kuten siviilissä, sanoo suurimman osa aikuisiästään telkien takana istunut nelikymppinen Tapio Kaukonen.
Tapio Kaukonen on konemiehiä, joten puutarhanhoidossa tarvittavien koneiden käyttö ja huolto ovat pääasiassa hänen työsarkaansa.
Eläin opettaa vastuuta
Keravan Kisko-ohjelmassa ei ole vankeja vaan oppilaita. Se auttaa Tapsan ja Samin mukaan himmentämään vankilakundin leimaa, josta tulee helposti oman identiteetin perusta. Kokonaisvaltaisen kuntoutusohjelman avulla opetellaan päihteetön elämäntapa ja yritetään motivoitua elämänikäiseen kasvuun.
– Tärkeintä on ehkä oppia ottamaan vastuu teoistaan. Kun täällä saa vähitellen erilaisia vaihtelevia vastuualueita, niin oppii pärjäämään ensin itsensä ja sitten muitten kanssa, ja eläintenkin kanssa, Tapsa sanoo.
Hannu on nähnyt rankkoja rikoksia tehneiden miesten heltyvän syöttäessään tuttipullolla emänsä hylkäämiä karitsoja. Luonnossa ja eläintenhoidossa on Hannun mielestä syvällisempääkin merkitystä, jota pitäisi tuoda enemmän esille kaikenlaisessa psykososiaalisessa kuntoutuksessa.
– Luonto on tasapuolinen kaikille, eikä eläin kysy mitä olet tehnyt, vaan se luottaa sinuun varauksetta, jos kohtelet sitä hyvin. Se vahvistaa heikoilla olevaa ihmistä, kun eläin tulee luottavaisena tykö. Ehkä kaikkein vaikuttavin asia on karitsointi, kun oppilas näkee kuinka uutta elämää syntyy.
Tunne-elämä eheytyy
Tapsa ja Sami käyvät läpi erilaisia päihdehoidon vaiheita ja AA-toiminnan mukaisia askeleita. Heillä on yhteisössä tiettyjä omia tehtäviään ja lisäksi he osallistuvat ryhmä- ja yksilöterapiaan. Sami on saanut luottovangin statuksen, joka avasi hänelle lampolan veräjän, ja hän on työskennellyt myös puutarhassa. Lähes neljä vuotta suljetussa vankilassa nostivat luonnossa puuhaamisen ja eläintenhoivan hänen silmissään arvoonsa.
– Eläinten hoitaminen on tunne-elämällekin aika tärkeää. Minulla se on palauttanut empatian tunteen aika voimakkaastikin ja avartanut pitkän huumehistorian vuoksi köyhtynyttä tunneskaalaa. Kaikki ei ole enää joko tosi hyvin tai tosi huonosti, vaan koen myös kaikkea siltä väliltä.
Puutarhan ja eläintenhoito on Samin mukaan myös hyvää vastapainoa intensiiviseen päihdehoidon ykkösvaiheelle, jossa käydään vankila- ja päihdekierteeseen johtaneita syitä ja mekanismeja läpi.
- Lampolassa ei tule mietittyä niitä ikäviä asioita vaan voi keskittyä työhön. Minusta se tasapainottaa hyvin tätä rankkaa päihdetyötä.
Onnistumisen kokemuksia
Eläinten- ja puutarhanhoito ovat oivallisia menetelmiä päihdekuntoutuksessa myös siinä mielessä, että työtehtävät eivät ole kovin vaativia, mutta niiden suorittamisella on suuri merkitys eläinten ja kasvien hyvinvoinnin kannalta. Vastuun ottaminen ja onnistumisen kokemukset kasvattavat vangin itsetuntoa.
– Itsetunto on melkein kaikilla vangeilla heikko, vaikka sitä yritetään kaikin tavoin peitellä. Kun ei voi tällä taustalla sanoa että olisi onnistunut elämässä hirveän hyvin, ne onnistumisen kokeminen vaatii konkreettisia asioita. Siitä tulee hyvä olo, kun osaan hoitaa jonkun homman ja kun huomaan, että pärjään lampolassa – niin voin ehkä pärjätä normaalielämässäkin, Sami sanoo.
Luonto ja eläimet eheyttävät ihmistä
Green care -menetelmissä hyödynnetään luontoympäristön ja eläinten kuntouttavia vaikutuksia, jotka ovat tarpeen varsinkin sosiaalisten ja psyykkisten ongelmien hoidossa. Tutkija Anja Yli-Viikari MTT:stänäkee periaatteellisen eron tavanomaisten terveyspalveluiden ja vihreän hoivan välillä.
– Vihreässä hoivassa keskitytään ongelmien ja lääkityksen sijaan ihmisen voimavaroihin. Luonto ja eläimet houkuttelevat ihmisen terveen puolen esille ja voimaannuttavat niitä.
Kiinnostus Green care -menetelmiä kohtaan on kasvanut viime vuosina monissa maissa. Myös Suomessa vihreän hoivan arvoja ja vaikuttavuutta on alettu tarkastella Yli-Viikarin mukaan monesta näkökulmasta.
Tarvitaan vahva tahtotila
Käytännön Green Care -toiminta on meillä kuitenkin todella vähäistä, vaikka edellytyksiä ja mahdollisuuksia löytyisi yllin kyllin. Esimerkiksi eläinavusteisessa toiminnassa olisi Yli-Viikarin mukaan paljon sosiaalista ja psyykkistä kuntoutusta täydentäviä mahdollisuuksia.
– Esimerkiksi Ruotsissa on palkattu jo yli 40 kunnassa hoivakoira ja sen ohjaaja. Ikäihmisten hoitolaitoksissa on koiria, joiden avulla vanhuksia houkutellaan osallistumaan yhteiseen toimintaan ja lähtemään liikkeelle. Koirien avulla voidaan jumpata tai harjoitella muistia, ja samalla ne tuovat iloa ikäihmisen arkeen ja piristystä henkilökunnalle.
Yli-Viikarin mukaan pullonkaulana on ollut se, että asiaa lähestytään Suomessa liiaksi ylhäältä käsin. Kun Hollannissa ja Italiassa on lähdetty toimimaan ruohonjuuritasolta, meillä kehitellään termejä ja käsitteitä ja luodaan rakenteita.
– Nyt etsitään hyvin toimivia suomalaisia esimerkkejä ja luodaan yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Tarvitaan ammattiosaamista, verkostoja ja sitkeyttä, mutta myös vahva tahtotila, jotta vihreästä hoivasta saadaan Suomessakin vakiintunutta laaja-alaista toimintaa.
Lisää kommentti 
